Syömishäiriöiden tunnistaminen ja hoito

Anoreksia nervosan kuolleisuus on mielenterveyden häiriöistä korkeimpia, ja silti syömishäiriö jää usein pitkään huomaamatta, koska sairastunut piilottaa oireitaan. Syömishäiriöissä suhtautuminen ruokaan, kehoon ja painoon on vinoutunut. Ne eivät johdu epäonnistuneista dieeteistä tai turhamaisuudesta. Kyse on vakavista sairauksista, joiden hoitoon tarvitaan ammattilaisia, ja niistä voi toipua. Mitä aiemmin sairaus tunnistetaan, sitä helpompi sitä on hoitaa.

Syömishäiriöiden muodot

Anoreksia nervosa (laihuushäiriö). Voimakas pelko lihomisesta, syömisen jyrkkä rajoittaminen ja vääristynyt kehonkuva. Sairastunut pitää itseään lihavana, vaikka olisi vakavasti alipainoinen.

Bulimia nervosa (ahmimishäiriö). Toistuvia ahmimiskohtauksia, joiden jälkeen syötyä yritetään kompensoida esimerkiksi oksentamalla, laksatiiveilla tai liiallisella liikunnalla. Paino voi olla normaali.

Ahmintahäiriö (BED). Toistuvia ahmimiskohtauksia, joita ei yritetä kompensoida. Mukana on usein häpeää, syyllisyyttä ja ylipainoa.

Epätyypilliset syömishäiriöt. Kaikki syömishäiriöt eivät asetu selviin luokkiin, ja epätyypilliset muodot (OSFED) ovat yleisiä. Ortoreksia eli pakonomainen terveellinen syöminen ei ole virallinen syömishäiriödiagnoosi, eikä sitä löydy ICD-11- eikä DSM-5-luokituksesta. Pakonomainen syöminen voi silti olla haitallista ja vaatia apua.

Varoitusmerkit

Syömishäiriötä on usein vaikea huomata, koska sairastunut salaa oireitaan. Merkkejä voivat olla:

• selvät painonmuutokset
• pakonomainen kiinnostus ruokaan, kaloreihin tai painoon
• ruokavalion äärimmäinen rajoittaminen
• syömisen salaaminen tai yhteisten aterioiden välttely
• liiallinen liikunta
• oksentaminen aterioiden jälkeen
• vääristynyt kehonkuva
• vetäytyminen muista ihmisistä
• mielialan vaihtelut, varsinkin ruokailujen aikaan
• fyysiset merkit, kuten hiustenlähtö, kuiva iho, palelu, väsymys ja huimaus.

Sairastumisen riskitekijät

Syömishäiriöön voi sairastua kuka tahansa iästä ja sukupuolesta riippumatta. Yleisimpiä ne ovat nuorilla naisilla, mutta nykyään syömishäiriö tunnistetaan yhä useammin myös miehillä ja vanhemmilla aikuisilla.

Riskiä lisäävät perfektionismi ja kovat vaatimukset itselle, heikko itsetunto sekä kiusaaminen tai kehoa koskevat kommentit. Taustalla voi olla traumaattisia kokemuksia tai perinnöllinen alttius, ja riski on suurempi, jos suvussa on syömishäiriöitä tai muita mielenterveysongelmia. Myös urheilulaji tai ammatti, jossa painoon kiinnitetään paljon huomiota, lisää riskiä.

Sairauden vakavuus

Syömishäiriöt voivat olla hengenvaarallisia, ja anoreksia nervosan kuolleisuus on mielenterveyden häiriöistä korkeimpia. Elimistölle voi aiheutua sydänongelmia, luukatoa, munuaisten vajaatoimintaa, hormonihäiriöitä ja hedelmällisyysongelmia, ruoansulatusvaivoja sekä aivotoiminnan häiriöitä. Bulimiassa toistuva oksentaminen vaurioittaa myös hampaita.

Hoito

Syömishäiriöitä hoidetaan moniammatillisesti, ja hoito suunnitellaan jokaiselle erikseen. Hoitosuositus on koottu Käypä hoito -suositukseen syömishäiriöistä.

Psykoterapia on hoidon tärkein osa. Tehokkaiksi on todettu kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT-E, joka on muokattu nimenomaan syömishäiriöiden hoitoon), perheterapia varsinkin nuorilla, dialektinen käyttäytymisterapia (DKT) ja interpersoonallinen terapia.

Ravitsemusterapia. Ravitsemusterapeutti auttaa palauttamaan säännöllisen ja riittävän syömisen.

Lääkehoito. SSRI-lääkkeistä voi olla hyötyä etenkin bulimian ja ahmintahäiriön hoidossa. Anoreksiassa lääkkeillä on pienempi merkitys.

Osastohoito. Vaikeissa tilanteissa sairaalahoito voi olla välttämätön, jotta fyysinen tila saadaan vakaaksi.

Toipuminen

Syömishäiriöstä voi toipua, mutta toipuminen kestää usein pitkään. Ennuste riippuu häiriön tyypistä, vaikeusasteesta ja hoidosta. Osa toipuu kokonaan, osa osittain, ja osalla oireet jatkuvat pitkään. Mitä aiemmin hoitoon hakeudutaan, sitä parempi ennuste on.

Toipumista tukee halu muutokseen, vaikka muutos aluksi pelottaa, ja sitoutuminen pitkään hoitoon. Perheen ja läheisten tuki auttaa, samoin kärsivällisyys, sillä takapakit kuuluvat asiaan. Vähitellen toipuminen tarkoittaa oman elämän rakentamista ilman syömishäiriötä.

Avun hakeminen

Jos epäilet syömishäiriötä itselläsi tai läheiselläsi, ensimmäinen yhteys on terveyskeskus tai työterveys. Nuoret voivat kääntyä kouluterveydenhuollon puoleen. Syömishäiriöliitto-SYLI ry antaa neuvontaa ja vertaistukea, ja sen neuvontapuhelimen numero ja aukioloajat ovat osoitteessa syomishairioliitto.fi. Oireista ja omahoidosta on tietoa myös Mielenterveystalossa.

Hoitoon kannattaa etsiä terapeutti, jolla on kokemusta syömishäiriöiden hoidosta. Terapeutteja voi hakea Psykologiliiton ja alan järjestöjen hakupalveluista, Valitse Terapia -palvelusta ja muista hakemistoista. Kuntoutuspsykoterapiaa varten kannattaa käyttää Kelan palveluntuottajahakua, koska korvauksen saa vain Kelan hyväksymältä terapeutilta. Myös oma terveysasema, työterveyshuolto tai YTHS voi ohjata eteenpäin. Useampaan terapeuttiin voi olla yhteydessä ja valita sen, jonka kanssa työskentely tuntuu luontevalta.

Kustannukset ja Kelan tuki

Julkinen terveydenhuolto hoitaa myös syömishäiriöitä, ja erikoissairaanhoitoon pääsee lähetteellä.

Kelan kuntoutuspsykoterapiaa voi saada 16–67-vuotias, jonka työ- tai opiskelukykyä mielenterveyden häiriö uhkaa. Ehtona on, että olet ollut asianmukaisessa hoidossa vähintään 3 kuukautta ja psykiatri on kirjoittanut sinusta B-lausunnon. Yksityinen terapiakäynti maksaa 80–120 euroa. Kela korvaa enintään 80 käyntiä vuodessa ja enintään 200 käyntiä kolmen vuoden aikana. Kelan sivun tilanteessa yksilöterapiasta korvataan 57,60 euroa käynniltä, ja loput maksat itse. Terapeutin on oltava Kelan hyväksymä palveluntuottaja, joten asia kannattaa varmistaa ennen terapian alkua.

Päivystykseen hakeutuminen

Syömishäiriö voi aiheuttaa hengenvaarallisia komplikaatioita. Hakeudu heti päivystykseen tai soita 112, jos ilmenee esimerkiksi pyörtymistä tai tajunnan häiriöitä, hyvin hidas tai epäsäännöllinen syke, rintakipua, vaikeaa heikkoutta tai merkkejä elektrolyyttihäiriöistä, kuten toistuvan oksentelun jälkeen. Nämä vaativat kiireellisen lääkärin arvion.

Itsetuhoisissa ajatuksissa tai muussa akuutissa kriisissä hätänumero on 112. Apua saa myös nimettömänä, eikä tilanteen tarvitse olla varmasti vakava. MIELI ry:n Kriisipuhelin palvelee numerossa 09 2525 0111 (suomi), 09 2525 0112 (ruotsi) ja 09 2525 0113 (englanti ja arabia), ja alle 29-vuotiaat voivat käyttää Sekasin-chattia osoitteessa sekasin.fi.