Terapiasuhde terapian tärkeimpänä tekijänä

Kun psykoterapian tuloksia verrataan menetelmästä toiseen, yksi asia ennustaa lopputulosta johdonmukaisesti: terapeutin ja asiakkaan välinen suhde. Terapiasuhde on psykoterapiatutkimuksen ehkä vahvin löydös, ja sen ymmärtäminen auttaa hyötymään terapiasta enemmän. Asiakas voi myös itse vaikuttaa suhteeseen, ja ongelmiin suhteessa on keinoja.

Tutkimusnäyttö

Psykoterapiatutkimuksessa puhutaan yhteisistä tekijöistä. Niillä tarkoitetaan terapian osia, jotka ovat samoja menetelmästä riippumatta. Terapeuttinen allianssi eli yhteistyösuhde on niistä tutkituin.

Laajoissa meta-analyyseissä on toistuvasti havaittu kohtalainen mutta hyvin johdonmukainen yhteys allianssin laadun ja hoitotuloksen välillä. Yhteys näkyy eri terapiamuodoissa, eri häiriöissä ja eri maissa, ja se näkyy jo hoidon alussa, sillä varhainen allianssi ennustaa lopputulosta.

Tästä ei pidä päätellä, ettei menetelmällä olisi väliä. Tietyissä häiriöissä menetelmän valinnalla on selvä merkitys. Esimerkiksi altistushoito ahdistuneisuushäiriöissä ja unettomuuden kognitiivinen käyttäytymisterapia ovat vaikuttavampia kuin yleinen tukea antava keskustelu. Hyväkään menetelmä ei kuitenkaan toimi täydellä teholla, jos yhteistyösuhde ei toimi.

Joskus näkee väitteen, että terapiasuhde selittäisi esimerkiksi 30 prosenttia hoidon tuloksesta. Prosenttijako on peräisin 1990-luvun alun arviosta, eikä sitä ole johdettu tilastollisesti. Suunta on oikea, mutta täsmällisiin prosenttilukuihin kannattaa suhtautua varauksella.

Hyvän terapiasuhteen osatekijät

Tutkijat ovat tunnistaneet hyvästä terapiasuhteesta kolme keskeistä osatekijää.

Terapeuttinen allianssi eli yhteistyösuhde. Terapeutti ja asiakas ovat samalla puolella ja työskentelevät yhteisen tavoitteen eteen. Allianssiin kuuluu yhteinen näkemys hoidon tavoitteista ja työskentelytavoista sekä tunneside terapeutin ja asiakkaan välillä.

Empatia. Empatia on terapeutin kykyä ymmärtää asiakkaan kokemusmaailmaa sisältä käsin. Sympatiasta ja säälistä se eroaa siinä, että terapeutti pyrkii ymmärtämään kokemuksen syvältä sen sijaan, että vain tuntisi myötätuntoa.

Aitous ja kongruenssi. Terapeutti on aito ihminen eikä piiloudu ammattiroolin taakse. Omasta elämästään hänen ei tarvitse kertoa, mutta vuorovaikutuksessa hän on rehellinen ja vilpitön.

Hyvän terapiasuhteen tuntu

Hyvässä terapiasuhteessa voi olla oma itsensä eikä tarvitse esittää. Vaikeista asioista voi puhua pelkäämättä, ja tuntuu, että terapeutti kuuntelee, ymmärtää ja on asiakkaan puolella. Terapeutin kanssa uskaltaa olla eri mieltä.

Olo on turvallinen, vaikka aiheet ovat raskaita. Asiakas kokee edistyvänsä, vaikka hitaasti, ja luottaa siihen, että terapeutti haluaa hänelle hyvää.

Hyvä terapiasuhde ei silti tarkoita, että kaikki tuntuisi aina mukavalta. Terapia herättää välillä vaikeita tunteita, erimielisyyttä ja turhautumista, ja hyvässä suhteessa niistäkin voi puhua avoimesti.

Terapiasuhde korjaavana kokemuksena

Monelle terapiasuhde on ensimmäinen kokemus siitä, miltä tuntuu tulla kuulluksi ja hyväksytyksi. Jos elämässä on ollut hylkäämistä, arvostelua tai välinpitämättömyyttä, turvallinen ja empaattinen terapiasuhde voi jo sellaisenaan olla korjaava kokemus. Kun toinen ihminen kohtaa asiakkaan arvostelematta ja ehdoitta, luottamus ihmisiin voi palata ja usko omaan arvoon vahvistua.

Terapiasuhteen ongelmat

Terapiasuhteessa tulee joskus ongelmia, kuten kaikissa ihmissuhteissa, ja se on normaalia. Terapeutti voi tulkita sanomisesi väärin, tai et koe tulevasi ymmärretyksi. Tavoitteet voivat erota: sinä haluaisit keskittyä nykyhetkeen, mutta terapeutti kaivaa menneisyyttä.

Joskus henkilökemia ei toimi, ja jokin terapeutissa ärsyttää tai häiritsee. Transferenssissa taas siirrät terapeuttiin tunteita, jotka liittyvät muihin ihmissuhteisiisi, esimerkiksi vihaa vanhempaa kohtaan.

Näistä ongelmista puhuminen terapeutin kanssa on jo itsessään terapiaa. Moni tärkeimmistä edistysaskelista otetaan juuri silloin, kun terapiasuhteen vaikeuksia käsitellään avoimesti.

Asiakkaan osuus suhteen rakentamisessa

Terapiasuhteen rakentaminen on molempien vastuulla. Asiakas voi kertoa terapeutille rehellisesti, miltä tuntuu, myös itse terapiasta, ja sanoa, jos jokin ei toimi. Sitoutuminen tarkoittaa säännöllistä käymistä istunnoissa ja sovittujen kotitehtävien tekemistä. Luottamus rakentuu ajan kanssa, joten kärsivällisyyttä tarvitaan. Heikkouksien näyttäminen on pelottavaa mutta auttaa.

Terapeutin vastuulla on luoda turvallinen tila, kuunnella empaattisesti ja työskennellä ammattimaisesti.

Terapeutin vaihtaminen

Joskus terapeutin vaihtaminen on oikea ratkaisu. Vaihtoa kannattaa harkita, jos

• olo ei tunnu turvalliselta usean kuukauden jälkeenkään
• terapeutti ei kunnioita rajojasi
• et koe tulevasi kuulluksi, vaikka olet ottanut asian puheeksi
• terapeutti vaikuttaa välinpitämättömältä tai kyllästyneeltä
• terapiassa ei ole tapahtunut minkäänlaista edistystä pitkään aikaan
• terapeutti rikkoo eettisiä sääntöjä, esimerkiksi luottamuksellisuutta.

Ennen vaihtoa asian voi ottaa puheeksi nykyisen terapeutin kanssa, jos se tuntuu mahdolliselta. Jos terapeutti rikkoo ammattieettisiä sääntöjä, syy vaihtaa on selvä ilman keskusteluakin.

Uutta terapeuttia voi etsiä Psykologiliiton ja alan järjestöjen hakupalveluista sekä Valitse Terapia -palvelusta ja muista hakemistoista. Kuntoutuspsykoterapiaa hakeva käyttää Kelan palveluntuottajahakua, koska Kelan kuntoutuspsykoterapiassa korvaukseen oikeuttavat vain Kelan hyväksymät terapeutit. Oma terveysasema, työterveyshuolto tai YTHS voi myös ohjata eteenpäin, ja tietoa terapiamuodoista löytyy Mielenterveystalosta. Yhteyttä voi ottaa useampaan terapeuttiin ja valita sen, jonka kanssa yhteistyö tuntuu luontevalta. Koska varhainen allianssi ennustaa hoidon tulosta, jo ensimmäisillä tapaamisilla kannattaa kiinnittää huomiota siihen, tuntuuko olo turvalliselta ja tuleeko kuulluksi.

Psykoterapeutin nimike on Suomessa suojattu. Uuden terapeutin ammattioikeudet voi tarkistaa Valviran JulkiTerhikki-ammattihenkilörekisteristä, johon on merkitty jokainen laillistettu tai nimikesuojattu terveydenhuollon ammattihenkilö.