Kompleksinen trauma ja sen hoito Suomessa

Lapsuuden kaltoinkohtelu, laiminlyönti tai vuosia kestänyt lähisuhdeväkivalta voivat jättää jälkeensä oireiston, jota kutsutaan kompleksiseksi traumaksi. Yksittäisen onnettomuuden jälkeisestä reaktiosta sen erottaa kaksi asiaa. Kuormitus on jatkunut pitkään, ja pakeneminen on ollut vaikeaa tai mahdotonta. Oireisto ei siksi rajaudu muistikuviin ja ylivireyteen: mukaan voi tulla pysyvämpiä vaikeuksia tunteiden säätelyssä, kielteinen käsitys itsestä ja toistuva vaikeus olla läheisissä ihmissuhteissa.

Diagnoosin asema suomalaisessa hoitojärjestelmässä

Termi on kliinisessä käytössä vanhempi kuin sen virallinen asema. Maailman terveysjärjestön uuteen tautiluokitukseen lisättiin monimuotoinen traumaperäinen stressihäiriö eli complex PTSD, ja se vastaa Traumaperäisen stressihäiriön Käypä hoito -suosituksen mukaan pitkälti vanhan ICD-10-luokituksen diagnoosia "Tuhoisaa kokemusta seuraava persoonallisuuden muutos" (F62.0). Sama suositus toteaa, että ICD-11 oli sitä päivitettäessä julkaistu mutta ei suomennettu eikä vielä otettu Suomessa käyttöön, ja että riittävän tutkimustiedon puuttuessa suositus ei ota kantaa monimuotoisen häiriön hoitoon. Suositus julkaistiin 30.6.2026.

Käytännön seuraus on tämä. Kun hakeudut hoitoon, sairauskertomukseen kirjautuu jokin voimassa olevan luokituksen diagnoosi, esimerkiksi traumaperäinen stressihäiriö (F43.1) tai jokin muu häiriö, ei "kompleksinen trauma". Se ei tarkoita, ettei kokemustasi tunnistettaisi. Kirjaus seuraa luokitusta, hoito seuraa oireita. Sanaston puolella termi on vakiintunut, ja sen tarkempi määritelmä löytyy kompleksisen trauman sanastosivulta.

Oireiden aikajänne ja se, mikä erottaa kompleksisen trauman

Akuutti stressihäiriö kestää saman suosituksen mukaan 3 vuorokaudesta 1 kuukauteen tapahtumasta, ja traumaperäisen stressihäiriön oireet ilmaantuvat 6 kuukauden sisällä. Nämä rajat on kirjoitettu yhdelle tapahtumalle. Pitkään jatkuneessa kuormituksessa alkupistettä ei ole, koska tapahtumia oli monta eikä yksikään niistä ollut se ratkaiseva.

Siksi oireilu voi myös näyttää erilaiselta. Hoitoon voidaan hakeutua esimerkiksi masennuksen, ahdistuneisuuden, unettomuuden tai päihteiden käytön vuoksi, ja tausta voi selvitä vasta myöhemmin.

Tunnistamista hankaloittaa myös se, että kuormitus on ollut tavallista. Lapsi, joka kasvoi arvaamattoman vanhemman kanssa, ei pidä kotiaan poikkeuksellisena, koska muuta ei ollut. Aikuisena hän kuvaa lapsuuttaan sanoilla "ihan normaali" ja kertoo oireista ilman tapahtumia. Vastaanotolla kysymykseen traumasta saatetaan siksi vastata kieltävästi. Tapahtumia kannattaa siksi kuvata konkreettisesti, tekoina ja tilanteina, sen sijaan että etsisi niille oikeaa nimeä.

Traumatisoitumisen yleisyys Suomessa

Traumaperäisen stressihäiriön Käypä hoito -suositus siteeraa ulkomaisia arvioita, joiden mukaan 35-90 % länsimaisten yhteiskuntien väestöstä joutuu elämänsä aikana tilanteeseen, joka täyttää traumaperäisen stressihäiriön etiologisen kriteerin. Häiriöksi asti kehittyy paljon harvemmin. Suomessa kriteerin täyttäviä tilanteita sattuu vuosittain ainakin 100 000 ihmiselle, heistä enintään 20-30 %:lle kehittyy traumaperäinen stressihäiriö, ja ilmaantuvuudeksi yhden vuoden aikana jää suosituksen arviossa noin 0,5 %.

Monimuotoiselle muodolle ei ole Suomessa käytössä omaa diagnoosia, koska ICD-11:tä ei ole vielä otettu käyttöön. Edellä mainitut luvut koskevat siksi traumaperäistä stressihäiriötä yleensä, eivätkä ne kerro, kuinka yleistä pitkäkestoinen traumatisoituminen on.

Mitä hoidosta tiedetään

Traumaperäisen stressihäiriön ensisijainen hoito on Käypä hoito -suosituksen mukaan psykoterapia, keskeisesti traumakeskeiset kognitiiviset käyttäytymisterapiat, muut kognitiiviset terapiat, EMDR-terapia tai narratiivinen altistusterapia. Aikuisilla toissijaisena hoitona ovat masennuslääkkeet tai lääkityksen ja psykoterapian yhdistelmä. EMDR-terapian toimintaperiaate on selitetty erikseen sanastossa.

Monimuotoisen muodon hoitoon suositus ei siis ota kantaa. Hoidon rakenteesta, etenemisestä ja tahdista sovitaan siksi yksilöllisesti hoitavan tahon ja terapeutin kanssa. Terapian eteneminen kuvataan tarkemmin traumaterapian oppaassa.

Jos kuormittava suhde tai väkivalta jatkuu yhä, turvallisuus nykyhetkessä on ensimmäinen asia. Väkivaltaa kokeneiden auttava puhelin Nollalinja vastaa ympäri vuorokauden maksutta numerossa 116 016 (nollalinja.fi), ja välittömässä vaarassa soitetaan 112. MIELI ry:n kriisipuhelin 09 2525 0111 päivystää joka päivä ympäri vuorokauden, ja lisää kriisiapua on koottu kriisiavun sivulle.

Jos samaan aikaan on päihteiden käyttöä, syömiseen liittyviä vaikeuksia tai vaikea masennus, niistä kannattaa kertoa hoitavalle taholle, koska ne vaikuttavat hoidon suunnitteluun.

Kela-korvaus ja mitä hoito maksaa

Julkinen terveydenhuolto, työterveys ja opiskeluterveydenhuolto ovat ensimmäinen reitti, ja arvio hoidon tarpeesta tehdään siellä. Ajanvarauksessa kannattaa mainita, että oireilu on jatkunut pitkään eikä liity yhteen tapahtumaan. Pitkää terapiaa voi hakea Kelan kuntoutuspsykoterapiana. Sitä voi saada 16-67-vuotias, jolla on todettu mielenterveyden häiriö ja joka on saanut siihen asianmukaista hoitoa vähintään 3 kuukauden ajan, kun työ- tai opiskelukyky on uhattuna. Kolmen kuukauden asianmukainen hoito diagnoosin jälkeen on ehdoton edellytys.

Kela korvaa yksilöpsykoterapiasta 57,60 euroa käyntikerralta, ja korvausta myönnetään enintään kolmen vuoden ajan, vuodessa enintään 80 käyntikertaa ja kaikkiaan enintään 200 käyntikertaa. Erotus terapeutin hinnan ja korvauksen välillä jää itse maksettavaksi. Pitkässä hoidossa omavastuun osuus voi kasvaa suureksi.

Hakemus tarvitsee psykiatrin lausunnon, ja psykiatrin vastaanotolle voi joutua jonottamaan. Kelan etuusohjeen mukaan alkuvaiheen hoidon pitää olla hyvän hoitokäytännön mukaista ja laajempaa kuin pelkkä diagnoosin tekeminen tai lausuntoa varten tehdyt käynnit. Lausunnossa kuvataan käytetyt hoidot ja niiden vaikutukset, joten hoitokäyntien kirjaukset ovat tärkeitä.

Terapeutin valinta

Ensimmäisellä käynnillä voi kysyä suoraan, kuinka paljon terapeutilla on kokemusta pitkäkestoisesta traumatisoitumisesta ja miten hän rakentaa hoidon etenemisen. Jos hoitosuhteen alussa tuntuu, että sinua kiirehditään tai painostetaan, siitä voi sanoa ääneen.

Psykoterapeutin ammattinimike on nimikesuojattu, mutta suoja on kapea: lain mukaan nimikesuojattujen ammattihenkilöiden ammatissa voivat toimia muutkin henkilöt, joilla on riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito. "Traumaterapeutti" ei ole erillinen suojattu nimike lainkaan, vaan kuvaus koulutuksesta tai painotuksesta. Psykoterapeutin nimike näkyy Lupa- ja valvontaviraston JulkiTerhikki-rekisterissä, ja Kelan kuntoutuspsykoterapiassa terapeutin pitää lisäksi olla Kelan hyväksymä palveluntuottaja, jolla on pätevyys juuri haettuun terapiamuotoon.